Suomen Heraldisen Seuran tarkoituksena on vaakunataiteen, -tieteen ja -oikeuden vaaliminen, heraldiikan tutkimuksen edistäminen, tuntemuksen laajentaminen, harrastuksen kehittäminen ja heraldiikan yleisen arvostuksen sekä heraldisten tunnusten käytön edistäminen, ja tämä kaikki koskee myös lipputiedettä ja -taidetta.
Suomen Heraldinen Seura on Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan jäsen.
Suomalainen heraldiikka
1940-luvun lopulla voimaan tulleen kunnallislain perusteella kaikilla Suomen kunnilla tuli olla oma vaakunansa. Tämän seurauksena alkoi mittava pari vuosikymmentä kestänyt kunnallisvaakunoiden suunnittelu monine kilpailuineen. Eräänä tämän suunnittelun seurannaisena perustettiin vuonna 1957 Suomen Heraldinen Seura – Heraldiska Sällskapet i Finland. Seuran tarkoituksena on ”vaakunataiteen, -tieteen ja –oikeuden vaaliminen, heraldiikan tutkimuksen edistäminen, tuntemuksen laajentaminen, harrastuksen kehittäminen ja heraldiikan yleisen arvostuksen sekä heraldisten tunnusten käytön kehittäminen.”
Seura on muodostunut heraldiikkaa luovien taiteilijoiden, heraldiikan tutkijoiden ja harrastajien yhteisöksi. Seuralla on merkittävä tehtävä heraldisen neuvonnan ja asiantuntijalausuntojen antajana.
Seuralla on ollut vuosikymmenien ajan merkittävä vastuu suomenkielisen heraldisen kirjallisuuden julkaisijana. Seuran julkaisusarjassa on ilmestynyt mm. heraldisia tutkimuksia sisältävä teos ”Heraldica Fennica” (1978) sekä heraldiikkaa esittelevät teokset ”Vaakunaselitys” (Kimmo Kara 1989, toinen korjattu painos 2010) ja Heraldiikan opas (1998). Seura julkaisee kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää tiedotuslehteä HOPEALEIJONA – SILVERLEIJONET. Seura on julkaissut myös laajan yli 1000 vaakunaa käsittävän suomalaisia porvarisvaakunoita kuvaavan ja selittävän teoksen SUOMALAISIA VAAKUNOITA (toim. Topi Railio, Heinz Stürmer, Tapani Talari 2006), jossa on julkaistu seuran pitämän vaakunarekisterin alkuosa. Aatelittomien suomalaisten sukujen ja henkiöiden vaakunarekisterin ylläpitäminen on eräs seuran keskeisistä toimintamuodoista.