Suomalainen heraldiikka

Suomen Heraldinen Seura – Heraldiska Sällskapet i Finland ry

Aloitteen Suomen Heraldinen Seura – Heraldiska Sällskapet i Finland ry:n perustamiseksi teki vuoden 1957 alussa Gustaf von Numers.

1950- ja 60-lukujen aikana lähes kaikki Suomen kunnat laadituttivat itselleen vaakunan ja suunnittelukilpailuja järjestettiin yleisesti Maalaiskuntien liiton neuvojen ja asiantuntija-avun tuella. Voidaan puhua hyvin suunnittelubuumista, joka kirvoitti lähes kaikkia harvoja suomalaisia jo heraldiikkaan perehtyneitä taiteilijoita ja muitakin graafikoita vaakunoiden suunnitteluun. Syntyi ennen pitkää pieni mutta taitava taiteellisesti valikoitunut eksperttijoukko, jonka keskuudessa luonnollisestikin syntyi tarve yhteistoimintaan ja mahdollisen oman järjestön perustamiseen. Ensimmäisenä ajatuksen heraldisen seuran perustamisesta lausui B. Harald Hellström joskus jo aivan 1930-luvun lopulla ja hän puhui perustamisesta vielä viitisentoista vuotta myöhemmin.

Suomen taidepiirtäjäin liiton (nyk. Grafia ry) jäsenten keskuudessa oli joitakin varsin hyvin heraldiikkaan perehtyneitä piirtäjiä.1950-luvun aikana erottautui graafikoiden ja piirtäjien joukossa selkeä muutaman heraldisen taiteilijan ryhmä, jonka kädenjälki näkyy vielä tänäkin päivänä.

Tästä ryhmästä on erityisesti mainittava Olof Eriksson, Ahti Hammar, Kaj Kajander ja Gustaf von Numers, jotka itse asiassa loivat kansainvälisesti maineikkaan suomalaisen modernin heraldiikan käsitteen.

Aloitteen Suomen Heraldinen Seura – Heraldiska Sällskapet i Finland ry:n perustamiseksi teki vuoden 1957 alussa Gustaf von Numers, joka kokosi ympärilleen valmistelevan työryhmän, johon hänen lisäkseen kuuluivat Olof Eriksson, Ahti Hammar ja Kimmo Kara. Seuran varsinainen perustava kokous pidettiin Messuravintolan Jalava-kabinetissa Helsingin Töölössä maaliskuun 4 päivänä 1957. Konkreettisiin toimenpiteisiin olivat von Numersin innoittamina ryhtyneet Olof Eriksson ja Erkki Humaloja, jotka postittivat perustamiskokouksen kutsut. Kutsun saivat kaikki näiden kahden tietämät heraldiikan harrastajat. Olof Eriksson totesi hieman perustamisen jälkeen Suomen Kuvalehden haastattelussa, että ”Suomen Heraldinen Seura ei lähtenyt liikkeelle eilen, vaan sen perustaminen on monivuotisen harkinnan tulos. Jo kauan sitten huomasimme, että heraldiikasta kiinnostuneitten – sekä ammattipiirtäjien että harrastelijoitten – olisi liityttävä yhteen pohtiakseen kaikkia niitä kysymyksiä, joita tällä alalla esiintyy.” (Suomen Kuvalehti 23.3.1957). Seuran perustamiskirjan allekirjoittivat seuraavat 11 henkilöä: Olof von Numers, Olof Eriksson, Kimmo Kara, Kaj-Erik Kajander, Ahto Numminen, Asmo Alho, Jaakko Hänninen, Tapio Vallioja, Jukka Pellinen, Toivo Vuorela ja Erkki Humaloja. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Olof von Numers.

Seuran ensimmäisten sääntöjen mukaan seuran tarkoituksena ”on heraldiikan perinteiden vaaliminen, heraldiikan harrastuksen levittäminen sekä vaakunatieteen ja -taiteen kehittäminen”.

Tämän tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys

a) toimii heraldiikan harrastajien yhdyssiteenä

b) järjestää esitelmiä ja keskustelutilaisuuksia

c) ottaa tarpeen vaatiessa yhteyden ulkomaisiin yhdistyksiin yhteistyön aikaansaamiseksi

d) antaa tarvittaessa lausuntoja ja neuvoja heraldiikkaa koskevissa kysymyksissä

e) järjestää näyttelyitä ja harjoittaa julkaisutoimintaa.

Suomen Heraldisen Seuran perustamisen ja alkuaikojen toiminnan myötä suunniteltiin kunnallisvaakunoiden ohella myös porvarisvaakunoita – tosin hyvin harvakseltaan, mutta kuitenkin sen verran, että seura ryhtyi pitämään niistä rekisteriä. Rekisteröintitoiminta jäi elämään ja jatkuu tänä päivänä varsin voimakkaana.

Suomen Heraldisen Seura on taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaan pyrkinyt harjoittamaan julkaisutoimintaa ja vuosien varrella on julkaistu useita heraldiikkaan kuuluvia kirjoja ja julkaisuja.

Lähde: Stürmer Heinz